Elämäni yllättäen muuttui kerta heitolla. Taistelin ja kapinoin raivokkaasti sitä vastaan ja myönnän, etten ole asian kanssa vieläkään aivan sujut tai lähimainkaan sujut. Mutta lähden tässä pikku hiljaa rakentamaan uutta elämää ja eräänlaista uutta minäkuvaa, tunnekuohujen ja eräänlaisen tappion nielleenä tai melkein nielleenä tai jotain sellaista.
Kunhan saan uuden kämpän vähän inhimillisempään kuntoon (tällä hetkellä hukun pahvilaatikoihin), niin laitan varmaan jotain kuvia sisustusintoilusta. Tänään en jaksa enään purkaa tavaroita ja pähkäillä ja nukkumaankin pitäisi jo mennä (päätäkin särkee).
Elämä on kummallinen, ehkä siinä lopulta kumminkin on jonkin verran kohtaloa mukana tai sattumaa? Kuka tietää.. Lopulta sitä tekee itse päätökset, että miten sen nyt sitten ottaa.
Tämä blogin uusiksi tekeminen on ollut jo hetken mielessä, mutta nyt vasta sain itseni sen tekemään. Ehkä Tyttö ja Helmikorvakoru elokuva hieman avitti (en ollut katsonut sitä vuosiin) fiiliksen löytämisessä.
Katostaan kuinka paljon kerkiän saada aikaiseksi vielä tämän vuoden puolella. Tammikuussa avautuu uudet maisemat ja toivottavasti pyörin Helsingissä vuodenvaihteesta helmikuun alkuun, kuviot ovat vielä hieman auki. Mutta ehkä pääsen pian kertomaan lopulliset suunnitelmat.
Nyt nukkumaan ja huomenna kouluun reippaana ja tarmokkaana...? Niin niin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti